Kuukausikatsaus huhtikuu 2026: säästöaste 23,4 %

Huhtikuussa sijoitusomaisuuteni laski 2 100 euroa, vaikka säästin 750 euroa. Säästöaste oli 23,4 prosenttia, ja salkku oli kuun lopussa 154 100 euroa. En myynyt mitään, enkä aio myydä. Kerron, miltä se oikeasti tuntui, koska se ei tuntunut yhtä rauhalliselta kuin nyt kuulostan.

Kuukauden luvut

Tulot olivat 3 200 euroa ja menot 2 450. Salkun muutos oli miinus 2 100 euroa, mutta se kertoo vain osan totuudesta. Omaa säästöäni meni salkkuun 750 euroa, joten markkinoiden vaikutus oli miinus 2 850 euroa. Se on noin 1,8 prosenttia maaliskuun lopun arvosta. Ei dramaattinen luku, mutta euroina se tuntuu enemmän kuin prosentteina.

• Asuminen (vastike, laina, sähkö): 1 050 €
• Ruoka: 610 €
• Liikenne: 240 €
• Eevin hoito ja harrastukset: 160 €
• Muu (vapaa-aika, vaatteet, lahjat, tilaukset): 390 €

Mitä tein huhtikuun laskun aikana

Rehellinen vastaus on, että en tehnyt mitään salkulle, mutta tein paljon muuta. Ensimmäisen laskuviikon aikana kirjauduin sijoitussovellukseen seitsemän kertaa kahden päivän sisällä. Jokaisella kerralla numero oli sama tai pienempi, ja jokaisella kerralla tunsin saman pienen kouristuksen vatsassa. Kirjautuminen ei muuttanut mitään paitsi oloani.

Kahdeksannella kerralla siirsin pankki- ja sijoitussovellukset puhelimen toiselle sivulle kansion sisään. Se on typerän yksinkertainen temppu, mutta se toimii. Kun sovellus ei ole etusivulla, siihen ei mene silmä ohimennen. Sen jälkeen tarkistin salkun vain kuun viimeisenä päivänä, kuten olen sopinut itseni kanssa.

Samaan aikaan tapahtui jotain, mikä on laskun hyvä puoli. Automaattinen 400 euron siirto lähti 16. päivänä normaalisti ja osti rahastoa halvemmalla kuin kuukautta aiemmin. Sama summa osti siis muutaman prosentin enemmän osuuksia. Sitä sanotaan tasaostamiseksi: kun ostat joka kuukausi saman summan, ostat laskun aikana enemmän ja nousun aikana vähemmän. Et voi ajoittaa pohjaa, mutta et tarvitse sitä, kun ostat säännöllisesti.

Huhtikuun arki: kiire ja verkkokauppatilaus

En kirjoita tästä kuukaudesta pelkkänä sijoituskatsauksena, koska stressi näkyi muuallakin. Maaliskuun lanseerauksen jälkeen työt eivät hiljentyneet, vaan seuraava kampanja alkoi heti. Pääsiäisen vietimme Jannen vanhempien luona, ja se oli ensimmäinen kunnon hengähdys moneen viikkoon.

Ja sitten tunnustus. Tilasin verkkokaupasta tavaroita 220 eurolla. Vaatteita, jotka olivat alennuksessa, ja kodinsisustuksen pikkujuttuja, joita en tarvinnut. Palautin niistä puolet, mutta noin 110 euroa jäi. Se on tyypillistä stressiostamista: ei yksi iso virhe vaan kasa pieniä päätöksiä, jotka tuntuvat yksi kerrallaan järkeviltä. Se näkyy muu-rivillä, joka nousi 390 euroon.

Mikä kiinnostavaa, markkinoiden laskun aikana en tuhlannut siksi, että pelkäsin rahan loppuvan, vaan siksi, että olin muutenkin kuormittunut. Raha ja mieliala ovat sidoksissa toisiinsa tavalla, jota ei kannata vähätellä. Jos huomaat tilaavasi enemmän silloin kun elämä on raskasta, et ole yksin, ja ratkaisu on usein pienempi kuin luulet: poista kortin tiedot verkkokaupoista, jolloin ostaminen vaatii yhden ylimääräisen vaiheen.

Pääsiäispöydässä: pitäisikö huolestua?

Pääsiäisenä Jannen vanhempien luona Jannen isä kysyi ruokapöydässä, olinko huolissani. Hän oli lukenut uutisista markkinoiden laskusta ja tiesi, että sijoitan. Kysymys oli ystävällinen, mutta huomasin, että kaikki pöydässä odottivat vastausta. Janne katsoi minua.

Vastasin kolmella luvulla. Salkkuni oli pudonnut noin 2 850 euroa, mikä on 1,8 prosenttia. Jos pudotus kasvaisi 20 prosenttiin, se olisi noin 31 000 euroa, eli suunnilleen kolmen vuoden säästöt. Ja kaikki tämä on paperilla, ellen myy. Luvut rauhoittivat paitsi heitä myös minua, koska huomasin vastatessani, että olin laskenut ne jo etukäteen.

Se on nimittäin hyödyllinen harjoitus: laske etukäteen, mitä 20 prosentin lasku tarkoittaisi omassa salkussasi euroina. Kun luku on kirjoitettu ylös, se ei ole enää pelottava tuntematon vaan tuttu numero. Jos huomaat, että luku saisi sinut myymään, salkussasi on liian paljon riskiä, ja asian voi korjata rauhallisessa hetkessä, ei paniikissa.

Äitini muistaa 1990-luvun laman hyvin. Hän ja isä olivat tuolloin nuoria, ja heidän ystävänsä menettivät töitään ja asuntojaan. Siitä jäi heille pysyvä pelko, jonka kuulen yhä äänessä, kun puhumme rahasta. Ymmärrän pelon, ja uskon, että se on osa syytä, miksi heillä on vaikeuksia luottaa sijoittamiseen. Ne eivät ole väärässä pelossaan, vaan eri ajan lapsia.

Iltapäivällä kävelimme metsässä Eevin kanssa, ja Janne kysyi vielä, olinko ihan oikeasti rauhallinen. Sanoin, että olen rauhallisempi kuin miltä näytän. Se oli totta, ja Janne kuuli sen.

Kolme sääntöä, jotka otin käyttöön

Huhtikuun kokemuksesta jäi käteen kolme käytännön sääntöä. Ne ovat pieniä, mutta kirjoitan ne ylös, koska uskon että kirjoitettu sääntö kestää paremmin kuin päässä oleva aikomus:

• Salkku tarkistetaan vain kuun viimeisenä päivänä. Ei viikolla, ei päivällä, ei uutisen jälkeen.
• Ennen kuin myyn mitään, odotan 24 tuntia ja kirjoitan syyn ylös.
• Kun olen väsynyt tai stressaantunut, tilaamista verkkokaupasta ei tehdä samana päivänä. Lisään tuotteen ostoskoriin ja katson seuraavana päivänä.

Viimeinen sääntö perustuu siihen, että verkkokaupoilla on lain mukaan 14 päivän palautusoikeus etämyynnissä. Se tarkoittaa, että yksi yö ei maksa mitään, mutta se voi estää turhan ostoksen. Itse palautin huhtikuussa puolet tilauksesta, mutta se vaati postin, tulostuksen ja kahden eri paketin viemisen noutopisteeseen. Aika on rahaa, ja se kannattaa laskea mukaan, kun arvioit, oliko tilaus alun perin kannattava.

Mitä opin: lasku ei ole tappio, jos et myy

Paperilla menetin 2 850 euroa. Käytännössä menetin nolla euroa, koska en myynyt mitään. Ero paperitappion ja toteutuneen tappion välillä on koko sijoittamisen psykologian ydin. Salkun arvo vaihtelee, ja se on hinta, jonka maksat siitä, että odotettu tuotto on suurempi kuin pankkitilillä. Jos et olisi valmis kestämään laskua, sijoitat osakkeisiin liian ison osan rahoistasi. Osake- ja korkorahastojen eroista on oma artikkelinsa.

Jos pelkäät juuri nyt, tee yksi asia: kirjoita ylös, milloin tarvitset rahaa. Jos vastaus on alle viisi vuotta, osakkeisiin sidotun rahan paikka ei ehkä ole siellä. Minun vastaukseni on 17 vuotta, ja se on koko syy siihen, miksi huhtikuun lasku ei saanut minua myymään. Toinen hyödyllinen sääntö on 24 tunnin viive: ennen kuin myyt mitään, odota vuorokausi ja kirjoita ylös syy. Useimmiten syy ei ole sijoituksissa vaan oloissa.

Seuraavaksi

Toukokuussa selviää, oliko huhtikuun rauha oikea päätös. Yksi ystävistäni teki toisin kuin minä, ja siitä kerron toukokuun katsauksessa. Entä sinä: mitä teit viimeksi, kun salkkusi laski, ja mitä tekisit nyt toisin?