Vuonna 2011 tililläni oli 2000 euroa. Olin juuri valmistunut tradenomiksi markkinoinnista ja aloittanut ensimmäisen oikean työni markkinointiassistenttina pienellä palkalla. En osannut sanoa silloin sanaa "FIRE" enkä tiennyt mitään indeksirahastoista. Tiesin vain yhden asian: en halunnut olla 60-vuotiaana tilanteessa, jossa raha määrää kaiken.
Mistä kaikki lähti
Näin läheltä, miten omat vanhempani joutuivat tinkimään eläkkeellä asioista, joiden olisi pitänyt olla itsestäänselvyyksiä. Ei se ollut dramaattista tai traagista, vaan jatkuvaa pientä laskemista, jatkuvaa "ei nyt voida" -ajattelua. Päätin jo silloin, että haluan itselleni ja tulevalle perheelleni oikean turvaverkon, en vain toiveajattelua siitä, että "kyllä se joskus järjestyy".
Aloitin yksinkertaisesti: säästin sen minkä pystyin, tavallisella säästötilillä, ilman suurempaa suunnitelmaa. Se ei ollut tehokasta, mutta se oli alku, ja alku on aina se vaikein osa.
Käännekohta: koronkoron oivallus
Noin vuonna 2015 törmäsin ensimmäistä kertaa kunnolla indeksirahastoihin ja pitkäjänteisen sijoittamisen periaatteisiin. Muistan hetken, kun laskin ensimmäistä kertaa auki, mitä korkoa korolle -ilmiö tarkoittaa kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä. Se oli käytännössä silmät avaava hetki: tajusin, että tavallisella säästötilillä makaava raha ei tee minulle mitään, kun taas sijoitettuna se alkaa vuosien myötä tehdä raskaimman työn puolestani.
Nostin säästöastettani merkittävästi sen jälkeen. En dramaattisesti yhdessä yössä, vaan asteittain: aina kun palkka nousi, kasvatin myös automaattista siirtoa ennen kuin ehdin tottua isompaan käteen jäävään summaan.
Lapsi muutti kaiken
Vuonna 2019 syntyi lapseni, ja se oli suurin yksittäinen käännekohta koko matkallani, ei pelkästään tunteiden tasolla vaan myös numeroissa. Menot kasvoivat, ja säästäminen hidastui hetkeksi väistämättä. Mutta jotain muutakin tapahtui: motivaationi syveni. En enää säästänyt vain itseäni varten, vaan halusin näyttää lapselleni esimerkkiä ja varmistaa, että perheelläni on oikea taloudellinen turva, tapahtuipa elämässä mitä tahansa.
Samaan aikaan urani eteni markkinointiassistentista markkinointipäälliköksi, ja palkkani kasvoi asteittain vuosien varrella. Se mahdollisti korkeamman säästöasteen, vaikka perheen menot olivat samalla kasvaneet. Kahden asian yhtäaikainen kehitys on ollut koko matkan kantava voima.
Tavoitteeni: 600 000 € ja vapaus valita 55-vuotiaana
Tavoitteeni ei ole lopettaa työntekoa kolmekymppisenä eikä elää äärimmäisen niukasti matkan varrella. Tavoitteeni on kertyttää 600 000 euron sijoitusomaisuus siihen mennessä kun täytän 55 vuotta, vuonna 2043. Sen jälkeen minulla on aidosti vapaus valita: jatkaa työntekoa jos haluan, tai olla jatkamatta jos en halua. Kyse ei ole pakenemisesta vaan vaihtoehdoista.
Yhdeksän kuukauden seurannan jälkeen tänä vuonna olen tässä:
167 800 € / 600 000 €, tavoitteena taloudellinen riippumattomuus 55-vuotiaana (2043)
Kun katson taaksepäin 2000 euroon vuonna 2011, matka tuntuu välillä uskomattomalta. Mutta se ei ole ollut ihmettä. Se on ollut pieniä, toistuvia päätöksiä 15 vuoden ajan. Aion jakaa jokaisen kuukauden luvut avoimesti tästä eteenpäin, sekä hyvät että huonot kuukaudet, koska juuri se rehellisyys puuttuu useimmista talousjutuista.
Seuraatko mukana? Ensimmäinen kuukausikatsaukseni tammikuulta 2026 löytyy täältä, ja kaikki tulevat katsaukset kootaan kuukausikatsausten arkistoon.