Elokuussa arki palasi, ja säästöaste hyppäsi heinäkuun 14,1 prosentista 26,6 prosenttiin. Säästin 850 euroa, ja sijoitusomaisuuteni oli kuun lopussa 164 100 euroa. Samalla Eevi aloitti ensimmäisen luokan, eli ensimmäistä kertaa meillä on koululainen.
Kuukauden luvut
Tulot 3 200 euroa, menot 2 350. Salkku kasvoi heinäkuusta 3 600 euroa, josta 850 euroa oli omaa säästöäni ja 2 750 euroa markkinoiden tuottoa. Se on vuoden toiseksi suurin markkinatuotto. Kun salkku kasvaa, sama prosentti tuottaa enemmän euroja.
164 100 € / 600 000 €, tavoitteena taloudellinen riippumattomuus 55-vuotiaana (2043)
- Asuminen (vastike, laina, sähkö): 1 050 €
- Ruoka: 570 €
- Liikenne: 230 €
- Eevin hoito ja harrastukset: 300 €
- Muu (vapaa-aika, vaatteet, lahjat, tilaukset): 200 €
Eevin rivi on 300 euroa, kun se on normaalisti 160. Ylimääräiset 140 euroa ovat koulutarvikkeet, ja ne ovat tämän kuun ainoa selvä poikkeama. Muu-rivi on poikkeuksellisen pieni, vain 200 euroa, koska pidin lomakuukauden jälkeen kukkaron tiukasti kiinni.
Eevin ensimmäinen koulupäivä
Koulu alkoi elokuun toisella viikolla. Kävelimme kolmisin kouluun, Eevi uudessa repussa, joka oli isompi kuin hän. Janne piti itsensä kasassa ihan hyvin kunnes opettaja sanoi nimen ääneen. Minä itkin ennen sitä, kotona, kun tarkistin vielä kerran, että reppu oli pakattu.
Koulutarvikkeet maksoivat yhteensä noin 140 euroa: reppu 79 euroa, sisäkengät, kumisaappaat, liikuntavaatteet ja penaali. Kunnan iltapäivätoiminta maksaa 100 euroa kuukaudessa, ja se sisältyy jo Eevin tavalliseen riviin, jonka hoito- ja harrastuskulut ovat 160 euroa. Eli kyse on lähinnä kertaluonteisesta nousukuukaudesta eikä uudesta kulusta.
Huomasin yhden asian. Kolme vuotta sitten tällainen kuukausi olisi tuntunut taloudellisesti isolta tapahtumalta. Nyt se mahtui budjettiin ilman suunnittelua, koska olin tiennyt siitä maaliskuusta saakka, kun koulupaikkakirje tuli. Etukäteen tiedetty meno ei ole meno, se on aikataulu.
Töihin takaisin kolmen viikon jälkeen
Olin kesälomalla kolme viikkoa, ja töihin paluu oli tahmea. Postilaatikossa oli yli 600 viestiä, ja ensimmäiset kaksi päivää menivät sumussa. Kolmantena päivänä olin taas työkunnossa. Sanon tämän, koska talouskirjoituksissa lomasta palaaminen kuulostaa aina helpolta.
Rahan kannalta paluu oli kuitenkin helppo, ja syy on tuttu. Automaattinen 400 euron siirto oli lähtenyt koko kesän ajan 16. päivänä, joten salkun säännöllinen kasvattaminen ei ollut koskaan keskeytynyt. Kuun lopussa siirsin ylijäämän 450 euroa kertaostona, ja se oli koko toimenpide. Ei uutta alkua, ei suunnitelmaa, ei hyvää aikomusta.
Satu soitti elokuun lopulla. Hän on perustanut rahastosäästösopimuksen 100 eurolla kuukaudessa, ja ensimmäinen siirto lähti 16. päivänä. En kysynyt, mikä hänet sai tekemään sen. Hän kertoi itse: huhtikuun jälkeen hän ymmärsi, ettei tarvitse ennustaa markkinoita vaan tehdä pienen asian, joka toistuu. Olen ylpeä hänestä enemmän kuin hän luultavasti tietää.
Mitä koulu oikeasti maksaa
Suomessa perusopetus on maksutonta, ja oppikirjat sekä opetusvälineet kuuluvat siihen. Se on iso asia, jota emme aina muista arvostaa. Silti ekaluokkalaisen vanhempana huomaa nopeasti, että kokonaiskustannus ei ole nolla, ja luulen, että ensimmäisen koulukuukauden luvut ovat monelle yllätys.
Meillä kuukauden kiinteä kulu on iltapäivätoiminta, 100 euroa. Se on kunnan hinta, ja se vaihtelee kunnittain, joten tarkista oma hintasi. Lisäksi tulevat harrastukset, tässä tapauksessa uinti 60 euroa kuukaudessa. Vaatteet ovat vaihteleva erä: Eevi kasvaa niin nopeasti, ettei mikään kestä pitkään.
Yksi säästökeino, jonka olen ottanut käyttöön, on käytetyt vaatteet. Ostin Eevin talvitakin Tori.fi:stä 25 eurolla, kun uutena sama merkki olisi maksanut yli 90. Lapset kasvavat vaatteistaan niin nopeasti, että käytetty on usein lähes uusi. Samoin kirpputorilta löytyy kumisaappaita, urheiluvaatteita ja reppuja. Ostin repun uutena, koska Eevi halusi juuri sen, mutta kaiken muun voi hakea kierrätyksestä.
Toinen kulu, jota odotan, on retkipäivät. Koulu järjestää niitä muutaman kerran lukuvuodessa, ja ne voivat maksaa 5-15 euroa kerrallaan. Ne ovat pieniä summia, mutta ne tulevat yllättäen. Siksi olen varautunut siihen, että muutama yllättävä euro kuukaudessa kuuluu asiaan.
Lukuvuosi on kymmenen kuukautta, ja jos Eevin kulut ovat keskimäärin 190 euroa kuukaudessa, vuosikulu on 1 900 euroa. Se on vähemmän kuin Kreetan matka maksoi. Lapsen koulunkäynti on pienempi kuluerä kuin pelkäsin.
Syksyn uusi rytmi ja viikkoruokalista
Koulun alkaessa arki muuttui. Aamut alkavat kello 6.45, ja iltapäivätoiminnasta Eevi haetaan neljän jälkeen. Janne ja minä jaamme vuorot: hän hakee maanantaina, tiistaina ja torstaina, minä keskiviikkona ja perjantaina. Se vaatii enemmän koordinaatiota, ja ensimmäisellä viikolla unohdin torstaina, että hakuvuoro oli Jannen.
Uuden rytmin kanssa otin käyttöön viikkoruokalistan. Sunnuntaina rahatreffillä kirjoitamme viisi illallista ja teemme kauppalistan, ja kaupassa ostamme vain listalta. Ruokarivi on laskenut elokuussa 570 euroon, kun se oli kesäkuussa 620. Ero on 50 euroa kuukaudessa, mikä on 600 euroa vuodessa. Vaikutus ei ole ihmeellinen, mutta se tulee melkein ilmaiseksi: ei tinkimistä laadusta, vain vähemmän heräteostoksia ja vähemmän hävikkiä.
Toinen ruokabudjetin apu on pakastin. Teen sunnuntaisin kaksinkertaisen annoksen keittoa tai pataa ja pakastan puolet. Kun viikon aikana joku ilta menee sekaisin, tarjolla on valmis ateria eikä tarvitse tilata kotiin. Pakastettu annos maksaa noin kolme euroa, kun tilattu ateria maksaisi 15 euroa tai enemmän. Pienikin järjestelmä säästää, kun sitä toistaa kuukausi toisensa jälkeen.
Mitä opin: rutiini palautuu nopeammin, kun mikään ei ollut oikeasti tauolla
Huomasin, että kesän jälkeen palaaminen rutiiniin oli helpompaa, koska automaattinen säästösiirto oli koko ajan päällä taustalla enkä joutunut aloittamaan uudelleen. Suurin osa ihmisistä ei epäonnistu säästämisessä siksi, että heiltä puuttuisi tahtoa. He epäonnistuvat, koska tauon jälkeen uudelleen aloittaminen vaatii päätöksen, ja päätöksiä väsynyt aivo välttelee.
Rakenna siis järjestelmä, joka toimii oletuksena. Jos haluat säästää, tee siitä automaattinen. Jos haluat kilpailuttaa, laita muistutus kalenteriin. Jos haluat pitää kuukausittaisen rahatreffin, varaa se samaksi päiväksi joka kuukausi. Tahdonvoimaa tarvitaan kerran, jotta järjestelmä saadaan pystyyn. Sen jälkeen se pyörii itsestään.
Seuraavaksi
Syyskuussa täyttyy yhdeksän kuukautta, ja siihen kuuluu kokonaiskuva. Lisäksi työpaikalla on vuosittainen palkkakeskustelu, ja olen miettinyt jo etukäteen, mitä sen tuloksella teen. Entä sinä: mikä on se asia taloudessasi, joka toimii itsestään ilman, että sinun tarvitsee muistaa sitä?
