Kuukausikatsaus heinäkuu 2026: säästöaste 14,1 %

Heinäkuussa säästöasteeni oli 14,1 prosenttia, vuoden matalin. Säästin 450 euroa, ja sijoitusomaisuuteni oli kuun lopussa 160 500 euroa. Syy oli perheloma Kreetalla, jonka kerroin jo toukokuussa tulevan. En yllättynyt, enkä kadu.

Kuukauden luvut

Tulot olivat 3 200 euroa ja menot 2 750, eli vuoden suurimmat. Salkku kasvoi kesäkuusta 1 300 euroa: oma säästöni oli 450 euroa ja markkinoiden tuotto 850 euroa. Se on vuoden pienin positiivinen kasvu, ja syy on yksinkertainen: sekä säästö että markkinatuotto jäivät pieniksi.

• Asuminen (vastike, laina, sähkö): 1 050 €
• Ruoka: 560 €
• Liikenne: 200 €
• Eevin hoito ja harrastukset: 160 €
• Muu (vapaa-aika, vaatteet, lahjat, tilaukset): 780 €

Muu-rivi on 780 euroa, kun se tavallisesti on noin 350. Ero on lähes kokonaan loma: noin 420 euroa kuukauden ylimääräisiä menoja. Muut rivit ovat jopa tavallista pienempiä, esimerkiksi liikenne 200 euroa, koska emme ajaneet töihin.

Viikko Kreetalla

Olimme Kreetalla kahdeksan päivää. Kyseessä oli perheemme ensimmäinen ulkomaanmatka kolmeen vuoteen, ja se tuntui. Majoituimme Chanian lähellä pienessä huoneistohotellissa, jonka parvekkeelta näkyi meri, jos kurottautui. Eevi oppi uimaan ilman kellukkeita kolmantena päivänä. Se oli ehkä koko kesän paras hetki.

Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi ja ajoimme Elafonisin hiekkarannalle, jossa vesi on matalaa Eevin kokoiselle. Muuten söimme tavernoissa ja kaupan hedelmillä. Janne maksoi lennot ja majoituksen, ja minun osuuteni, 420 euroa, meni autovuokraan, ruokiin ja pieniin menoihin. Kuten toukokuussa ennustin, lähes tarkalleen.

En tarkistanut salkkua kertaakaan koko viikon aikana. Se on ensimmäinen kerta vuoteen. Huhtikuun jälkeen olin pelännyt, että tauko tuntuisi pelottavalta, mutta tuntui vain rauhalliselta. Kun elämässä tapahtuu jotain tärkeää, salkun ei tarvitse olla mukana.

Syyllisyys ja laskutoimitus

Tämä kuulostaa tekopyhältä, mutta laskin kotiin tultuani, mitä viikko maksoi tulevaisuudessa. Minun 420 euroani vastaa vuonna 2043 noin 1 300 euroa, jos sijoittaisin saman summan nyt ja tuotto olisi 7 prosenttia vuodessa. Se on todellinen hinta, jonka maksan tästä viikosta.

Kysyin itseltäni, olenko valmis maksamaan sen. Vastaus on kyllä, ilman epäröintiä. Eevi on seitsemän vain kerran, ja jos tavoitteeni on vapaus tehdä valintoja, sen täytyy sisältää vapaus valita myös tämä viikko. Taloudellinen riippumattomuus on väline, ei itsetarkoitus. Jos kokonaisuus vaatii, että en koskaan matkusta, olen rakentanut väärän suunnitelman.

Parvekkeella iltaisin Janne ja minä puhuimme siitä, mitä 55 vuoden ikä oikeastaan tarkoittaa. Eevi on silloin 24, ja me olemme vielä terveitä ja uteliaita. En kuvittele itseäni lopettamassa kaikkea. Kuvittelen työajan, joka on valinta eikä pakko: ehkä nelipäiväinen viikko, ehkä projekteja, joita en olisi ottanut rahan takia. Tästä rakentuu se, mistä koko tavoite on lähtöisin.

Lomabudjetin kolme sääntöä

Vaikka heinäkuun säästöaste jäi alhaiseksi, emme lähteneet lomalle ajattelematta. Janne ja minä sovimme toukokuun rahatreffillä kolme sääntöä, jotka pitivät matkan kurissa ilman, että se tuntui kitsastelulta.

Ensimmäinen sääntö: yksi iso retki, loput rauhassa. Ajoimme Elafonisille, mikä oli vuokra-auton syy, mutta muut päivät vietimme uima-altaalla ja rannalla lähellä majoitusta. Näin lomasta tuli rento eikä aikataulutettu ohjelma, ja sivutuotteena autovuokra rajoittui kolmeen päivään.

Toinen sääntö: aamiainen huoneistossa. Kaupasta ostettu aamiainen maksoi noin 8 euroa päivässä koko perheelle, kun ravintolassa sama olisi maksanut 25 euroa tai enemmän. Kahdeksassa päivässä ero oli yli 130 euroa. Illallisella söimme ulkona, koska ruokailu paikallisessa tavernassa on osa matkaa.

Kolmas sääntö: ei matkamuistoja, paitsi yksi. Eevi sai valita yhden asian, ja hän valitsi pienen puisen oliivinoksan. Se maksoi neljä euroa. Eevi oli tyytyväinen, ja minä pääsin yhdestä jatkuvasta kiistasta, joka on lapsen kanssa matkustamisen vaikein osa.

Näillä säännöillä minun osuudekseni jäi 420 euroa. Ilman sääntöjä summa olisi helposti ollut kaksinkertainen. Säännöt eivät vie lomalta iloa, vaan ne luovat reunat, joiden sisällä voi nauttia ilman huonoa omaatuntoa. Suosittelen kirjoittamaan omat säännöt ylös ennen matkaa.

Kotiinpaluu ja pyykkivuori

Paluulento oli myöhässä kaksi tuntia, ja Eevi nukahti Helsinki-Vantaan lentokentän penkille juuri kun lähtöportti avattiin. Janne kantoi hänet, minä laukut. Kotona odotti pyykkivuori, tyhjä jääkaappi ja kolme viikon jäljiltä kuivahtanutta kasvia. Aamulla Eevi kysyi, voisiko Kreetalle mennä uudestaan ensi vuonna. Sanoin, että katsotaan.

Lomamuisto jäi pienestä oliivinoksasta Eevin työpöydälle. Kun katson sitä, en ajattele 420 euroa vaan vettä, jossa Eevi uimassa itse ensimmäistä kertaa. Se on se arvo, jota Excel ei laske. Ja juuri siksi pidän huolen siitä, että Excel ei saa ratkaista kaikkea.

Palattuani avasin sijoitussovelluksen ensimmäistä kertaa viikkoon. Salkku oli noussut. En ollut tehnyt mitään sen eteen, ja se oli parhaimmillaan juuri siksi.

Maksoimme koko lomamme ennalta säästetyllä rahalla, emme luotolla. Tämä on kohta, jossa olen jyrkkä: lomaa ei kannata rahoittaa kulutusluotolla tai pikavipillä, koska korko syö ilon. Jos loma ei mahdu budjettiin, valitse halvempi kohde tai lyhyempi matka. Kreetan loma oli meille valittu juuri siksi, että se mahtui siihen, mitä olimme säästäneet.

Mitä opin: tavoite ei saa syödä koko elämää matkan varrella

En koe syyllisyyttä matkasta. Taloudellinen riippumattomuus ei ole itsetarkoitus. Se on väline, joka mahdollistaa myös tällaiset hetket perheen kanssa. Mutta opin yhden käytännön asian: ensi vuonna perustan lomatilin, jolle siirtyy automaattisesti 100 euroa kuukaudessa. Silloin heinäkuun meno ei tule yllätyksenä tilille, ja säästöaste pysyy tasaisempana.

Jos sinulla on iso, ennustettava meno kerran vuodessa, tee sille oma tili ja pieni automaattinen siirto. Se on sama periaate kuin sijoittamisessa, mutta lyhyemmällä aikavälillä. Tavoite ei ole säästää enemmän vaan välttää hetki, jolloin joudut valitsemaan loman ja säästämisen välillä.

Seuraavaksi

Elokuussa Eevi aloittaa koulun, ja arki palaa raiteilleen. Menot kasvavat vielä kerran, mutta pienemmästä syystä. Entä sinä: mikä oli viimeisin menoerä, josta et tuntenut syyllisyyttä, vaikka se laski säästöäsi?