Tammikuun säästöaste jäi 17,2 prosenttiin. Säästin 550 euroa, ja sijoitusomaisuuteni oli kuun lopussa 149 800 euroa. Se on vuoden heikoin lähtö, mutta juuri sellainen, jonka osasin odottaa: joulun laskut osuivat tiliotteelle vasta tammikuussa, ja ne näkyvät numeroissa rehellisesti.

Mistä tämä katsaus lähtee liikkeelle

Vuosi 2025 päättyi 148 000 euron sijoitusomaisuuteen. Siitä lasketaan kaikki tämän vuoden luvut. Tavoitteeni on 600 000 euroa 55-vuotiaana eli vuonna 2043, ja haluan nähdä matkan kuukausi kerrallaan. Vuosittainen yhteenveto on liian etäinen, jotta siitä oppisi mitään kesken kaiken.

Kerron heti, miten luvut tässä sarjassa syntyvät, koska ne selittävät kaiken myöhemmin. Palkkani tulee S-Pankin tilille kuun 15. päivänä. Seuraavana päivänä tililtä lähtee automaattisesti 400 euroa rahastosäästösopimuksella laajasti hajautettuun indeksirahastoon. Se on säästöni lattia, eikä siihen kosketa, vaikka kuukausi menisi miten. Kuun lopussa katson, mitä tilille jäi, ja siirrän ylijäämän samaan salkkuun kertaostona. Siksi kuukauden säästö on aina vähintään 400 euroa ja usein enemmän.

Kaksi rajausta. Ensinnäkin luvut ovat minun osuuteni: Janne ja minä jaamme yhteiset menot, eikä hänen palkkansa tai säästönsä ole mukana. Toiseksi sijoitusomaisuuteen ei lasketa puskuria. Meillä on erillisellä tilillä noin 12 000 euroa hätävaraa, eli kolmen neljän kuukauden menot. Raha, jonka pitää olla saatavilla huomenna, ei kuulu samaan laariin kuin raha, jonka pitää kasvaa vuosikymmeniä.

Kuukauden luvut

Tulot
3 200 €
Menot
2 650 €

Säästin 550 euroa eli 17,2 prosenttia nettotuloistani. Sijoitusomaisuus kasvoi joulukuun lopusta 1 800 euroa. Siitä 550 euroa oli omaa säästöäni ja loput 1 250 euroa markkinoiden tuottoa. Erottelen nämä jokaisessa katsauksessa. Muuten on liian helppo luulla, että salkku kasvaa pelkästään säästämällä, tai toisaalta pelkästään onnella.

Matka kohti 600 000 € -tavoitetta 25,0 %

149 800 € / 600 000 €, tavoitteena taloudellinen riippumattomuus 55-vuotiaana (2043)

Menot jakautuivat näin:

  • Asuminen (vastike, laina, sähkö): 1 050 €
  • Ruoka: 640 €
  • Liikenne: 260 €
  • Eevin hoito ja harrastukset: 160 €
  • Muu (vapaa-aika, vaatteet, lahjat, tilaukset): 540 €

Katso viimeistä riviä. Tavallisessa kuussa se on noin 350 euroa, nyt se oli 540. Ero on joulu: lahjat ja pikkujoulun jälkitunnelmat laskutettiin kortilta vasta nyt. Muut rivit ovat lähes tarkalleen sitä, mitä ne ovat tavallisestikin.

Tammikuun arki: flunssakierre ja luottokortin kosto

Eevi, joka on kuusivuotias ja käy vielä esikoulua, sairastui heti loppiaisen jälkeen kuumeeseen. Sitä seurasi kaksi viikkoa jatkunut flunssakierre, jossa kuume vaihtui yskäksi ja yskä nuhaksi. Minä tein etätöitä keittiön pöydältä, Janne otti yhden päivän tilapäisen hoitovapaan, ja arki oli aika paljon pelkkää selviytymistä.

Sellaisina viikkoina talous ei kaadu isoihin päätöksiin vaan pieniin. Olin väsynyt, ja ruoan tilaaminen kotiin tuntui sekä oikeutetulta että helpolta. Teimme sen kaksi kertaa, ja ruokarivi nousi 640 euroon. Se ei ole katastrofi, mutta ero helmikuun 590 euroon kertoo, että väsymys maksaa.

Joulu itse oli onnistunut. Vietimme sen Porissa vanhempieni luona, ja lahjat ostin marras- ja joulukuussa. Unohdan joka vuosi saman asian: kortilla maksettu joulu tulee takaisin tammikuussa. Tänä vuonna kirjasin sen ylös, ja ensi joulukuussa laitan kalenteriin muistutuksen varata tammikuun tiliotteelle 300 euroa.

Uutta tänä vuonna on kuukausittainen rahatreffi. Janne ja minä istumme kuun ensimmäisenä sunnuntaina keittiössä kahvin kanssa 30 minuuttia, ilman puhelimia. Käymme läpi edellisen kuun menot, tulevan kuun isot asiat ja yhden asian, jonka kumpikin haluaa muuttaa. Ensimmäisellä kerralla päätimme kilpailuttaa vakuutukset helmikuussa. Kuulostaa tylsältä, mutta siitä lisää helmikuun katsauksessa.

Ei uudenvuodenlupauksia vaan vuosikello

En tee uudenvuodenlupauksia, koska ne kaatuvat helmikuuhun mennessä. Teen sen sijaan vuosikellon: lyhyen listan siitä, mitä kuuluu tehdä missäkin kuussa. Kun asia on kalenterissa, sitä ei tarvitse muistaa eikä päättää uudelleen. Tämän vuoden kello on suunnilleen tällainen: tammikuussa tilitarkastus, helmikuussa vakuutukset, maaliskuussa bonussääntö ja esitäytetyn veroilmoituksen tarkistus, kesäkuussa puolivuotiskatsaus ja syyskuussa palkkakeskustelu.

Veroilmoituksesta kannattaa sanoa erikseen, koska moni jättää sen tarkistamatta. Esitäytetty ilmoitus on Verohallinnon ehdotus, ja vähennykset, kuten työmatkakulut tai ammattiliiton jäsenmaksu, voivat puuttua. Käyn tämän läpi jokaisen vuoden maaliskuussa, ja jos haluat tehdä samoin, verovähennysopas kertoo yleisimmät.

Tilitarkastus on tammikuun tehtävä, ja se on yksinkertaisempi kuin kuulostaa. Istuin yhden illan ja kävin läpi viime vuoden tiliotteet. Etsin kolmea asiaa: tilauksia, joita en käytä, kertamaksuja, jotka toistuvat, ja summaa, jonka kokonaisuudessaan käytin ruokaan. Löysin kaksi unohtunutta kuukausimaksua, yhteensä 17 euroa kuussa, ja peruin ne. Se on 204 euroa vuodessa kymmenessä minuutissa.

Taustalla on myös vanha muisto. Isäni käytti pitkään kirjekuorijärjestelmää: palkkapäivänä käteistä kuoriin, yhteen ruokaa, toiseen laskuja, kolmanteen "ylimääräistä". Kun kuori oli tyhjä, se oli tyhjä. Silloin se tuntui minusta ahdistavalta. Nyt ymmärrän, että hän yritti saada saman, minkä minä haen automaatiolla: rahan, joka ei vaadi päätöstä jokaisena päivänä. Kirjekuoret vain vaihtuivat verkkopankin siirtoihin.

Näin luet näitä katsauksia

Säästöaste tarkoittaa tässä sarjassa kuukauden säästöä jaettuna nettotuloilla. Jos tulot ovat 3 200 euroa ja säästö 550 euroa, säästöaste on 17,2 prosenttia. Käytän nettotuloja, koska ne ovat se raha, joka oikeasti tulee tilille, ja sen kanssa elämä pitää sovittaa yhteen. Bruttolukuja en käytä, koska verot eivät ole minun valinta.

Salkun kehitys on kaksiosainen: oma säästö ja markkinoiden tuotto. Ensimmäisen hallitsen itse, jälkimmäistä en. Siksi pidän ne erillään, ja siksi luovun yksittäisen kuukauden tuoton tulkinnasta. Yksi kuukausi markkinoilla ei kerro mitään, mutta yksi vuosi säästöastetta kertoo jo paljon.

Mitä opin: automaatio pelastaa heikot hetket

Tammikuun 400 euron siirto lähti 16. päivänä, vaikka tilillä oli sillä hetkellä aika vähän liikkumavaraa. Jos olisin joutunut tekemään siirron käsin, olisin ajatellut, että teen sen kuun lopussa. Kuun lopussa en olisi enää tehnyt. Näin käy suurimmalle osalle meistä, eikä se kerro heikosta luonteesta vaan siitä, että tahdonvoima loppuu juuri silloin kun arki on raskainta.

Jos sinulla ei vielä ole automaattista siirtoa, tee se tällä viikolla. Valitse päivä heti palkkapäivän jälkeen, valitse summa, joka ei satu, ja nosta sitä aina kun palkkasi nousee. S-Pankin, Nordean ja OP:n verkkopankeista löytyy vastaava toiminto toistuvana siirtona tai säästösopimuksena, ja sen luominen vie noin kymmenen minuuttia. Jos et tiedä mistä aloittaa, kokeile ensin korkoa korolle -laskuria ja katso, mitä pieni kuukausisumma tekee 17 vuodessa. Automaattisen säästämisen käytännön vaiheet käyn läpi omassa artikkelissaan.

Kun pohja on automaattinen, kuun lopun ylijäämä on bonus eikä velvoite. Se muuttaa suhdetta rahaan enemmän kuin mikään budjettitaulukko.

Seuraavaksi

Helmikuussa katsotaan, miten paljon säästöaste hyppää, kun joululaskut putoavat pois. Odotan tavallista kuukautta, ja tavalliset kuukaudet ovat se, mistä tämä sarja oikeasti rakentuu. Entä sinä: onko sinulla automaattinen säästösiirto, ja minä päivänä se lähtee?